Nuorisonohjaajat vs liivijengi

Keskustelimme projektin alussa siitä, pukeutuisivatko myös nuorisonohjaajat osastolla kirjastoliiviin, vai suunnittelisimmeko jopa oman Nuorisokasvatustyötä yhdessä!-liivin tai muun symbolin.
Päädyimme siihen, että kirjastolaiset pukeutuvat kuten aikaisemmin ja ohjaajat erottautuvat henkilökorteilla. Ohjaajien mielestä nuoria olisi helpompi lähestyä ilman uniformua.

Olemme käyttäneet paljon aikaa yhteisten sääntöjen selkeyttämiseen. Kun kaikki osallistuvat keskusteluun säännöistä, on  niihin sitoutuminen ja niiden noudattamisen tarkkailu helpompaa.
Olemme kaikki luvanneet olla tarkkoina, emmekä ole koskaan puuttumatta esimerkiksi kiroiluun. Puhuimme siitä, miten reagoimattomuus on nuorelle singnaali hiljaisesta hyväksymisestä.
Olemme keskustelleet paljon myös siitä, miten välttää jako mukaviin ja nalkuttaviin työntekijöihin.
Juuri sitoutumisella, työtovereiden tukemisella ja johdonmukaisuudella uskomme olevamme kaikki lopulta mukavia ja turvallisia aikuisia, jotka asettavat sopivat rajat.

Olemme oikeastaan keskustelleet paljon perusasioista, esimerkiksi asiakkaiden tervehtimisen merkityksestä. Kirjastossa on ollut tapana tervehtiä nuorta sisään tullessa ja antaa nuoren sen jälkeen olla omissa oloissaan hänen niin halutessa. Olemme kuitenkin aina olleet nuoren saatavilla. Usein nuori on tullut juttelemaan tai pyytänyt kanssaan pelaamaan. Suurin osa on kuitenkin halunnut olla rauhassa tai yhdessä ystäviensä kanssa. Monissa haastatteluissa eri kirjastoissa nuoret ovat antaneet palautetta juuri siitä, miten mukavaa on, kun kirjastossa saa vain olla.
Nuorisonohjaajilla on selvästi aktiivisempi ote nuoriin. Haasteemme tällä hetkellä onkin löytää sopiva lähestymistapa, ei liian tungetteleva, eikä myöskään liian välinpitämätön.

Aloitimme pitkälle keväälle  kestävän työnohjauksen. Mukana ovat kaikki Pointissa tällä hetkellä työskentelevät. Ensimmäisessä istunnossa selvitimme mitä työnohjaus tarkoittaa ja mietimme omia tavoitteitamme. Haluamme keväällä olla edelleen avoimia ja keskustelevia. Tunnelma on nyt hyvähenkinen ja siitä haluamme pitää kiinni myös jatkossa.
Tällä hetkellä, vahvasta me-hengestä riippumatta, olemme vielä nuorisonohjaajat ja liivijengiläiset (lue kirjastoammattilaiset). Viimeistään keväällää me olemme vain ME!

Talokokoustusta, futista, partiointia...

 

Osallisuus. Ja tarkemmin nuorten osallisuus. Siinä on aihe joka ainakin meidän alueen nuorisotiloilla tuntuu olevan melko haasteellista. Nuoria vartenhan tätä työtä tehdään ja pyritään siihen että toiminta olisi nuorten tarpeista ja toiveista lähtevää sekä mahdollisimman paljon osallistavaa eli nuorten itsensä toteuttamaa. Mikä ihme siinä on että nuoria on vaikea saada mukaan? Näin aikuisen näkökulmasta se on hyvin yksinkertaista ja me annamme kaikki mahdolliset eväät siihen kykyjemme mukaan. Onko vaan niin että me kuitenkin annetaan kaikki niin valmiina ettei kiinnosta tai ole tarvekaan tehdä mitään itse? Pitäisikö kaikki "tarjonta" lopettaa hetkeksi kunnes alkaa kiinnostaa?
Vai olisiko kyse siitä että me tuputetaan sitä toimintaa ja ohjelmaa niin paljon ettei huomata että noin yleensä ottaen vapaa-ajalla on vaan kiva hengailla ja chillailla? Koulu ja harrastukset vievät kuitenkin oman osansa energiaa ja luovat odotuksia ja paineitakin.

Ensimmäinen Pointin talokokous on nyt kuitenkin pidetty ja siksi aikaa tylysti suljettiin kaikki tietokoneet ja pelilaitteet ja ohjattiin yhteen istumaan kaikki halukkaat (ja vähemmän halukaat =D ). Tuttua touhuahan talokoukset  suurimmalle osalle Pointin nuorista on, ainakin niille jotka jollain nuorisotilalla ovat vakituisesti käyneet.
Vanhat tutut kiinnostuksen kohteet nousivat esille eli erilaiset turnaukset, kokki-illat ja tietysti haluttiin parempia palkintoja turnauksiin! Toivottiin myös eri ammattien esittelyiltoja mikä olikin loistava idea, onhan se nyt kiinnostavaa ja motivoivaa kysellä työstä ja sen eri puolista sekä opiskelusta esim. palomieheltä tai lääkäriltä suoraan. Toteutetaan, ehdottomasti.
Jutustelua saatiin kyllä aikaan ja myös siitä mikä talokousten funktio on ja miten usein niitä tulisi järjestää. Lopuksi tietysti mehuteltiin ja keksiteltiin.

 

 Toki tämä on vähän erikoista siirtymäaikaa nuorillekin; ollaanko nyt kirjastossa vai nuorisotilalla? Ja meille aikuisille myös. Varmaan tämän syksyn jälkeen ollaan rutkasti viisaampia sen suhteen mitkä käytönnöt otetaan käyttöön nuorisotiloilta ja mitkä eivät tänne istu.

Perjantaina olimme kahden hengen voimin mukana Walkers-bussissa kiertelemässä alueen avoinna olevia nuorisotiloja sekä katsastimme pari paikkaa missä huhu kertoi nuorten iltaa viettävän. Toisesta paikasta toden totta nuoria löytyikin ja siellä menikin pitkälle yöhön. 

Lauantaina 7.9. pelattiin Espoon nuorisotilojen välinen jalkapalloturnaus, jonka Leppävaaran nuoret voittivat. Hiphei! Mahtavaa.