torstai 26. syyskuuta 2013

Nuorisonohjaajat vs liivijengi

Keskustelimme projektin alussa siitä, pukeutuisivatko myös nuorisonohjaajat osastolla kirjastoliiviin, vai suunnittelisimmeko jopa oman Nuorisokasvatustyötä yhdessä!-liivin tai muun symbolin.
Päädyimme siihen, että kirjastolaiset pukeutuvat kuten aikaisemmin ja ohjaajat erottautuvat henkilökorteilla. Ohjaajien mielestä nuoria olisi helpompi lähestyä ilman uniformua.

Olemme käyttäneet paljon aikaa yhteisten sääntöjen selkeyttämiseen. Kun kaikki osallistuvat keskusteluun säännöistä, on  niihin sitoutuminen ja niiden noudattamisen tarkkailu helpompaa.
Olemme kaikki luvanneet olla tarkkoina, emmekä ole koskaan puuttumatta esimerkiksi kiroiluun. Puhuimme siitä, miten reagoimattomuus on nuorelle singnaali hiljaisesta hyväksymisestä.
Olemme keskustelleet paljon myös siitä, miten välttää jako mukaviin ja nalkuttaviin työntekijöihin.
Juuri sitoutumisella, työtovereiden tukemisella ja johdonmukaisuudella uskomme olevamme kaikki lopulta mukavia ja turvallisia aikuisia, jotka asettavat sopivat rajat.

Olemme oikeastaan keskustelleet paljon perusasioista, esimerkiksi asiakkaiden tervehtimisen merkityksestä. Kirjastossa on ollut tapana tervehtiä nuorta sisään tullessa ja antaa nuoren sen jälkeen olla omissa oloissaan hänen niin halutessa. Olemme kuitenkin aina olleet nuoren saatavilla. Usein nuori on tullut juttelemaan tai pyytänyt kanssaan pelaamaan. Suurin osa on kuitenkin halunnut olla rauhassa tai yhdessä ystäviensä kanssa. Monissa haastatteluissa eri kirjastoissa nuoret ovat antaneet palautetta juuri siitä, miten mukavaa on, kun kirjastossa saa vain olla.
Nuorisonohjaajilla on selvästi aktiivisempi ote nuoriin. Haasteemme tällä hetkellä onkin löytää sopiva lähestymistapa, ei liian tungetteleva, eikä myöskään liian välinpitämätön.

Aloitimme pitkälle keväälle  kestävän työnohjauksen. Mukana ovat kaikki Pointissa tällä hetkellä työskentelevät. Ensimmäisessä istunnossa selvitimme mitä työnohjaus tarkoittaa ja mietimme omia tavoitteitamme. Haluamme keväällä olla edelleen avoimia ja keskustelevia. Tunnelma on nyt hyvähenkinen ja siitä haluamme pitää kiinni myös jatkossa.
Tällä hetkellä, vahvasta me-hengestä riippumatta, olemme vielä nuorisonohjaajat ja liivijengiläiset (lue kirjastoammattilaiset). Viimeistään keväällää me olemme vain ME!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti